Vuokra-asumista Skotlannissa
06.05.2010
Muutettuani opiskelemaan Skotlantiin kolme vuotta sitten minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä asumisesta, saati asunnon vuokrauksesta, Britanniassa. Ensimmäisen asuntoni vuokraus onnistui suoraan internetin välityksellä ilman näyttöä, mikä on erittäin harvinaista. Muuten olemme kämppikseni kanssa käyttäneet vuokranvälitystoimistoja, ja voinkin todeta, että vuokra-asunnon hankkiminen ja asuminen vuokralla Britanniassa ei juurikaan eroa Suomesta, pieniä paikallisia eroavaisuuksia lukuun ottamatta. Tämä teksti käsittelee vuokra-asumista Isossa-Britanniassa opiskelijan näkökulmasta, ja vertailee vuokra-asumisen tasoa Ison-Britannian ja Suomen välillä.
Asunnon voi Britanniassa vuokrata monella tapaa; yksityiseltä vuokranantajalta, vuokranvälitystoimistosta tai asuntoloista (joko yliopiston omista asuntoloista tai yksityisen rakennuttajan tarjoamista). On hyvin tavallista, että opiskelijat asuvat ensimmäisen vuotensa asuntolassa. Asuntoloissa ei tarjolla yksiöitä, vaan lähes poikkeuksetta on kysymys solu-asunnoista (tai jopa toisen opiskelijan kanssa jaetuista huoneista). Yleisesti ottaen suosituin asumismuoto on ehdottomasti kimppa-asuminen. Britanniassa (ainakaan Glasgowssa) yksiöitä hyvällä sijainnilla ei juuri ole tarjolla, ja jos sellainen löytyy, niin vuokra nousee yleensä erittäin korkeaksi. Asuntoloissa on yleensä noin 4-12 huonetta per asunto, ja keittiö ja kylpyhuone jaetaan muiden asukkaiden kesken. Suomeen verrattuna solu-asunnot ovat hyvin kalliita; vuokra voi nousta euroina pitkänkin matkaa yli neljänsadan. Tosin, asuntola-alueella on yleensä ympärivuorokautinen vartiointi, vastaanotto sekä yleinen oleskelu- ja tv-huone, joka on avoinna kaikille asukkaille. Eräs yliopiston omistama asuntola tarjoaa jopa lääkäripalveluita. Asuntoloissa on yleensä hyvä yhteishenki, ja siellä luodaan kontakteja ja ystävyyssuhteita jopa loppuelämäksi!
Vuokranvälitystoimistot toimivat melko samalla tavalla kuin Suomessakin. Ne järjestävät näytöt, hoitavat paperityöt ja avainten luovutukset sekä kaikki käytännön asiat. Vuokralainen harvemmin saa edes vuokranantajan nimeä tietoonsa. Asunnon näytöllä vuokranvälitystoimiston edustaja tiedustelee taustatietoja hakijasta, ja yleensä päätös asunnon hakemisesta pitää tehdä mahdollisimman pian, mielellään seuraavana päivänä. Asunnon hakemiseen tarvitaan lähes poikkeuksetta paikallinen tilinumero, kaksi suosittelijaa (joista yksi esimerkiksi yliopistolta ja toinen edellisestä työpaikasta) ja ulkomaalaisen ollessa kyseessä vaatimuksena on noin kolmen kuukauden vuokran maksaminen etukäteen takuuvuokran lisäksi (mikäli hakijalla ei ole takaajaa, jolla on pysyvä osoite Isossa-Britanniassa). Suosittelijan tulee myös antaa lupa ottaa häneen yhteyttä – vuokranvälitystoimistot mielellään soittavat suosittelijalle henkilökohtaisesti ja varmistuvat näin asunnon vuokraajan luotettavuudesta. Tietenkin käytäntö voi vaihdella toimistoittain, mutta kaksi kertaa asuntoa vuokratessani olen molemmilla kerroilla kohdannut kyseiset toimintatavat. Vuokasopimus tehdään yleensä aluksi 6 tai 12 kuukauden mittaiseksi, josta se jatkuu automaattisesti kuukausittain. Mikäli asunnossa on jotain ongelmia tai puutteita, tulee vuokralaisen ottaa yhteyttä suoraan vuokranvälitystoimistoon, mistä asiaa aloitetaan selvittämään. Vuokranvälitystoimistoilla on omat sopimuksensa erilaisten korjauspalveluiden tarjoajien kanssa, jotka lähetetään paikalle, mikäli jotain sattuu. Tämän hetkinen käyttämämme vuokranvälitystoimisto myös tarkastaa asunnot muutaman kuukauden välein, jolloin siivoaminen on välttämätöntä ennen tarkastajan saapumista ja mahdolliset puutteet tulee laittaa ylös.
Yksityisistä vuokranantajista Britanniassa minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta on erittäin tavallista että opiskelijat (ja toki työssäkäyvätkin!) selaavat internetistä yksityisten vuokranantajien ilmoituksia ja näin hoitavat asunnon vuokrauksen suoraan vuokranantajan kanssa. Isoja asuntoja (noin 5 huoneen kimppa-asuntoja) on vapailla markkinoilla kohtuullisen paljon tarjolla, joten huoneen vapautuessa vuokralaiset ilmoittavat usein myös itse vapautuvasta huoneesta ja hankkivat näin uuden vuokralaisen vuokranantajan puolesta. Ainakin Glasgowssa yliopiston läheisyydessä olevien muutaman lehtikioskin ikkunat on vuorattu vuokralle tarjotaan / halutaan vuokrataan- ilmoituksilla!
Asunnon vuokraaminen Isossa-Britanniassa ei siis juurikaan eroa Suomen käytännöistä, mutta asuntojen taso saattaa hyvinkin poiketa siitä, mihin olemme Suomessa tottuneet. Kaikki ovat varmaankin kuulleet kauhutarinoita Britannian jäätävistä asunnoista sekä kokolattiamatoista. Jäätävät asunnot, Brittien rakkaus kokolattiamattoihin sekä home ovat ilmiöitä, jotka Isoon-Britanniaan muuttava joutuu melkein väistämättä kohtaamaan. Nykyisessä asunnossani oli menneen talven aikana ”parhaimmillaan” 13 astetta lämmintä (johtuen lämmitysjärjestelmän puuttumisesta sekä yksinkertaisista ikkunoista), joten kuumavesipullosta tuli nopeasti yksi irtaimistoni hyödyllisimmistä esineistä. Kokolattiamatto on koko asunnossani keittiötä ja kylpyhuonetta lukuun ottamatta (Se kuuluisa ikuisuuskysymys kokolattiamatoista kylpyhuoneessa on kuitenkin hyvin harvinainen nykypäivänä – vaikkakin muistan hyvin erään asunnon näytön, jossa kylpyhuoneen lattiaa peitti kirkkaanpunainen, paksu kokolattiamatto.), mutta siihenkin tottuu, jos pahoja allergioita ei ole. Itse asiassa olen ajoittain, jopa huomannut puolustavani kokolattiamaton käytännöllisyyttä makuuhuoneessa – aamuisin on huomattavasti mukavampi herätä, kun jalkojen alla ei tunnu kova ja kylmä lattia! Joulun jälkeen koin kämppikseni kanssa pienimuotoisen shokin, kun eräs sientä muistuttava ruskea möhkäle löytyi kylpyhuoneemme seinästä. Luulenkin, että Suomessa asia olisi otettu käsittelyyn hyvinkin paljon nopeammin – jouduimme kämppikseni kanssa nimittäin itse käymään työhön ja poistamaan kyseisen terveyshaitan omin käsin. Kaasu on myös erittäin yleinen lämmityskeino sekä energianlähde, jonka käyttö vaati ainakin allekirjoittaneelta hieman totuttelua alkuaikoina. Toisaalta, on Isossa-Britanniassa tietenkin olemassa asuntoja, jotka hyvinkin vastaavat pohjoismaisen asumisen tasoa, joten nämä ”kauhutarinat” eivät kerro aivan koko totuutta. Vanhat asunnot hyvin pidettyinä ovat oikeita helmiä korkeine huoneineen, ja uudisrakennukset eivät juuri eroa siitä mihin olemme tottuneet.
Vanha sanonta ”Maassa maan tavalla” pätee erittäin hyvin tässäkin tapauksessa, ja kuten aiemmin on todettu, asunnon vuokraaminen ei ole sen kummempi prosessi Isossa-Britanniassa kuin Suomessakaan. Asuntojen taso saattaa tosin poiketa huomattavastikin pohjoismaiden tasosta – mutta yleensä aimo annos huumoria sekä pitkää pinnaa auttaa selviämään mitä erikoisimmista tilanteista!