OVV Asuntopalvelut

Yksi tarina asumisesta Lontoossa

15.08.2014

Asuminen Lontoossa on aihe, josta jokaisella kaupungissa joskus asuneella on varmasti oma mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan. Lontoo on kaupunki, joka ei ole varsinaisesti tunnettu laadukkaista puitteistaan mitä asumiseen tulee, ja ihmisten tarinat ovat toden totta erilaisia. Tässä artikkelissa kerron teille oman tarinani Lontooseen muutosta ja Lontoon kämpästäni, ja jaan muutaman vinkin Lontooseen muuttajille.

Pientä pohjustusta tähän alkuun: Olen asunut UK:ssa enemmän ja vähemmän vakituisesti vuodesta 2007, ja Lontooseen muutin vuoden 2012 syyskuussa. Eli noin kaksi vuotta tulee täyteen näinä päivinä. Olen muuttamassa elokuun lopussa Taipeihin, joten nyt on aika jättää Lontoo taakse, ainakin hetkeksi. Kirjoitin aiemmista kokemuksistani UK:ssa tällä samalla sivustolla jokin vuosi sitten, juttuun pääsee tästä.

Tässä vaiheessa jo korostan, että tämän kirjoituksen ei ole missään nimessä tarkoitus olla valitusvirsi, sillä olen viihtynyt Lontoossa erittäin hyvin. Tuon tällä kirjoituksella kuitenkin pientä näkökulmaa siihen, millaista asuminen yhdessä maailman suurimmista kaupungeista voi olla. Sellaisessa suurkaupungissa, joka on tosiaan surullisen kuuluisa asumisen tasostaan.

Omat kokemukseni Lontoosta

Olin varmasti onnekas, sillä Lontooseen muuttaessani asunto löytyi kivalta alueelta parissa viikossa. Kämppiksetkin, kaksi muotivalokuvaajaa (Walesista ja Hollannista), olivat oikein mukavia ja asunto oli kelpo. Halusin muuttaa kivalle alueelle, ja Fulham Zone 2:lla (Ydin-Lontoon metroverkko jakautuu kuuteen ”Zoneen”, Zone 1 lähimpänä keskustaa jne.) täytti kriteerini. Halusin myös, että kämppiksiä ei mielellään olisi kolmea enempää. Koska olin opiskelija, oli tärkeää että liikenneyhteydet yliopistolle olisivat kunnossa, ja sekin osaltaan saneli asuinpaikkani valintaa. Tärkeintä oli se, että asunto ei sijaitsisi levottomalla alueella ja olisi turvallinen. Lontoossa kun alueita on joka lähtöön. Asunto oli kaiken kukkuraksi ihan kivakin, kolme kerrosta ja meillä oli vielä oma kattoterassi, josta näki yli Lontoon.

Vaikka asumisen puitteet olivat kunnossa ja asuntomme täytti monta kriteeriäni, oli asunnossa kuitenkin pieniä yllätyksiä – kuten nyt arvata saattaa. Ei mitään sellaista, mistä ei yli pääsisi, mutta pientä päävaivaa aiheuttavia yllätyksiä kuitenkin. Asuntomme keittiö oli niin sanottu ”kodin sydän”, eli siellä tuli vietettyä jonkin verran aikaa, kokaten ja oleskellen. Keittiöstä tykkäsivät meidän lisäksemme tosin muutkin, hiiret nimittäin. En tiedä oikeastaan mitään ällöttävämpää kuin hiiret sisätiloissa, ja uskokaa kun sanon, ne eivät olleet kivoja vieraita. Varsinkin kylmimpinä talvikuukausina hiiret etsivät suojaa sisätiloista ja majoittuivat keittiöömme, pesukoneen ja jääkaapin alle. Sinänsä minulla ei ole mitään hiiriä vastaan, kunhan ne pysyvät omissa oloissaan ulkosalla, mutta keittiössämme niiden oleilu oli erittäin epämiellyttävää (näin kauniisti asian muotoiltuna). Hiiret tykkäsivät myös viettää aikaa makuuhuoneissa ja huoneeni olikin tiettävästi ainoa, missä hiiriä ei koskaan nähty. Tosin sehän ei vielä tarkoita mitään, ja aina jonkin äänen kuuluessa pomppasin pystyyn aika vikkelästi.

Lontoossa tämä hiiri-ongelma on melko yleinen, eivätkä rotatkaan ole aina tavattomia vieraita. Kaupoista saa kohtuullisen hyviä myrkkyjä ja hiirenloukkoja, mutta olisin paljon mieluummin tilanteessa, jossa näitä hiiri-juttuja ei tarvitsisi miettiä ollenkaan. Meilläkin kokeiltiin hiirenloukkoa, mutta ongelmaksi koitui se, että kukaan ei sitä halunnut ”tyhjentää” hiiren jäädessä kiikkiin.  Edellinen vuokralainen oli myös jättänyt meille sähköpistokkeeseen hiirenkarkoittimen. Sen oli tarkoitus lähettää äänimerkkejä, joita vain hiiret kuulevat ja näin sen piti pitää ne loitolla. Tosin jostain hyvin kummallisesta syystä se saattoi alkaa soittamaan mitä erilaisimpia lauluja keskellä yötä, joten mikä kapistus lienee ollut kyseessä… ehkä meitä vain vedätettiin tässä asiassa, paljon mahdollista. Eli lopputulos oli se, että hiiret menivät niin kuin heitä huvitti ja me elimme sen asian kanssa.

Kun Englannissa oltiin, oli syytä myös tottua asuntojen kylmyyteen.  Asuntomme ei ollut poikkeus, yksinkertaisista ikkunoista tuli ilma mukavasti läpi ja talven kylmimpinä hetkinä ei sisällä liian lämmin tosiaan ollut. Kuumavesipullo oli ystävä noin hetkinä, samoin untuvapeitto. Tähän kuitenkin tottuu. Samoin kuin siihen, että suihkusta ei välttämättä tule vettä kun sitä haluaisi tulevan, varsinkaan lämmintä sellaista. Meillä oli kylpyhuoneessa perinteinen amme-suihku-yhdistelmä, mikä sinänsä on aivan ok. Suihkun paine oli aivan olematon, mutta taas, siihenkin tottuu. Hiusten pesuun piti vain käyttää hieman enemmän aikaa.

Eräänä iltapäivänä kuitenkin ulko-ovi kävi, ja taloomme tuli sisään muutama puolaa puhuva henkilö. Omilla avaimillaan. Koska kumpikaan kämppiksistäni ei ole kotoisin Puolan lähimailtakaan, täytyi minun selvittää asiaa tarkemmin. Selvisi, että he olivat vuokranvälittäjän tilaamia putkimiehiä ja olivat tulleet tarkistamaan kylpyhuoneen, koska sieltä vuotaa naapuriin. Kukaan ei vain ollut muistanut ilmoittaa meille asiasta. Pienen tenttaamisen ja puhelinsoittojen jälkeen selvisi, että meiltäpä lähtisi tuona päivänä suihku, joka kuitenkin korjattaisiin parin päivän kuluttua, kunhan vuodon syy saataisiin selvitettyä. No, eipä sitä vuodon syytä nähtävästi saatu koskaan selvitettyä koska suihkua ei oltu korjattu kahteen kuukauteen eikä toimivaa suihkua näkynyt vielä poismuuttopäivänäkään. Tästä valitin monen monta kertaa puhelimessa, kirjallisesti ja paikan päällä vuokranvälitysfirmaan, mutta asiaan ei tullut vastausta ei sitten millään. Ja ihan oikeasti minä yritin, välillä hieman ärhäkämmin sanavalinnoin vieläpä. Korvatakaan vuokranantaja ei kuulemma voi koska meillä on peseytymismahdollisuus kylpyammeessa. Niin, minulla onkin joka aamu ennen kello seitsemää aikaa käydä kylvyssä (siinä oli erilliset kylmä/kuuma-hanat), varsinkin kun meitä kämppiksiä oli kolme ja kaikki tahtovat sinne kylpyyn. Onneksi poikaystäväni luona oli kunnon suihku, josta tuli vettä, lämmintä sellaista, ja vielä normaalipaineella.

Vaikka näitä asumiseen liittyviä kauhutarinoita on Lontoo pullollaan, on olemassa syitä miksi ihmiset sinne muuttavat. Vaikka päänvaivaa asunnossani hieman olikin, pääsin itse mielestäni melko vähällä noiden ongelmien kanssa, eikä minulla ollut esimerkiksi homeista asuntoa tai painajaismaisia kämppiksiä.

Lontoo on kaupunki, joka on täynnä loputtomia mahdollisuuksia – niin opiskelu- kuin työmahdollisuuksiakin.

Siellä on kaikkea kaikille, ruokafriikeille ravintoloita ja kulttuurin ystäville kaikkea maan ja taivaan väliltä, unohtamatta sen kansainvälistä tunnelmaa.  Mitä yritän sanoa on se, että Lontooseen muuttoa ei kannata arastella ja ne asumisasiatkin tuuppaavat selviämään. Kannattaa ottaa hieman huumoria ja kärsivällisyyttä mukaan, ja homma on huomattavasti helpompaa kun asuntoa alkaa Lontoosta metsästämään.  Tähän loppuun olen listannut muutaman vinkin, jotka muuttajan kannattaa ottaa huomioon Lontooseen muuttaessa, perustuen omiin sekä ystävieni kokemuksiin.

1) Selvitä hintataso etukäteen

Lontoo on kallis kaupunki, ja Lontoossa ei esimerkiksi kuopiolaisen kaksion hinnalla saa välttämättä edes huonetta kimppa-asunnosta. Mitä kauempana ydin-Lontoosta asunto on, sitä halvempi se on (tämä sääntö pätee varmasti kaikkialle). Kannattaa varmistaa, että alueella on juna / metro jolla pääsee nopeasti haluamaasi paikkaan, ja ottaa myös huomioon kulkemisen hinta. Sen kalleus voi yllättää. Hintojen takia monet työssäkäyvät ja pariskunnat asuvat Lontoossa kimppa-asunnoissa, joten sitäkään vaihtoehtoa ei kannata poissulkea mikäli hinnat vaikuttavat kovilta. Harvat asuvat yksiössä, ellei budjetti ole kohtuullisen korkea.

2) Älä maksa mitään etukäteen, äläkä vuokraa asuntoa näkemättä sitä

Lontoossa on paljon erittäin hyviä ja asiansa hoitavia vuokraisäntiä ja välittäjiä, mutta myös paljon niitä ei-niin-hyviä. Tässä kohtaa kannattaa olla tarkkana, ei ole huono ajatus käyttää välittäjää ja maksaa siitä hieman enemmän. Toki yksityiseltä löytyy paljon hyviäkin vuokanantajia, mutta molemmissa tapauksessa käy katsomassa asunto, pyydä vuokraajan henkilöllisyystodistusta ja jututa mahdollisia kämppiksiä. Monet ovat maksaneet asunnosta, jota ei oikeasti ole olemassa tai joka ei ollut alunperinkään tulossa vuokralle. Vakuus- tai vuokrarahan saannin jälkeen tämä vuokranantaja on kadonnut kuin tuhka tuuleen – ole siis mieluummin varovaisempi kuin huolimaton.

3) Asiat eivät aina toimi kuten Suomessa

Tähän on syytä varautua asuntoa etsiessä, varsinkin jos ulkomaille muuttaa ensimmäistä kertaa. UK:ssa esimerkiksi asuntoa vuokrattaessa vuokranvälittäjän kautta suositukset ovat usein tarpeen. Suosittelija voi yleensä olla kuka tahansa sinut tunteva, ei kuitenkaan perheenjäsen – itselläni oli suosittelijana esimieheni edellisestä työpaikastani.

4) Mikäli yhtään mieli tekee ulkomaille ja Lontooseen, lähde

Vaikka tuntuu että selvitettäviä asioita on paljon, on se kaikki sen arvoista. Asioilla on yleensä tapana selvitä!